.. I really love to watch them roll.

Ikävä. Niitä aikoja jolloin kierittiin pellossa kuin siat helmien parissa ja naurettiin hillittömästi, hartiat olivat tytöillä leveämmät kuin lantio. Harjattiin tukasta se yksi suuri takku, pienemmät sai jäädä, laitettiin saparot ja hymyiltiin kun hampaat sojotti eri suuntiin ja poljettiin monta kilometriä ja kukaan ei koskaan hengästynyt. Tanssittiin nurmikolla, eikä se pistellyt. Eikä muurahaiset purreet, niille syötettiin monta teelusikallista sokeria.

Ja mihin nyt on tultu. Kieritään tiellä puolialastomana, kikatetaan oksennuksen lomasta kun puoli takamusta paljastuu luomakunnalle ja mustat silmät haikailee eri suuntiin pystymättä keskittymään. Ne vähäiset haivenet mitkä on päässä on myrkytetty pystyyn ja ajatus 2 kilometrin kotimatkasta pyörryttää. Muurahaiset tapetaan kiehuvalla vedellä.

Toinen mikä ärsyttää niin tavattoman suunnattoman hirmuisesti on se, että kun on kerran vain tämä yksi elämä ainakin näillä näkymin, niin sitten hävetään jossain nurkassa kun voi kun kaikki on niin kamalan noloa ja pitää erota koulusta ja mussun mussun. Onko sillä loppujen lopuksi mitään vitunkaan väliä ? Toinen on että aina pitää pelata pelejä. Ei, ei toki kenellekään tule mieleen kysyä tai keskustella asioista, ei aina pitää arvailla sitten mitä muut ajattelee ja kysellä kavereilta että "no mitäköhän se nyt tollaki meinas ?" No voitteko hyvä helvetti sentään kysästä kiltisti että "no mitä helvettiä meinasit tuolla?". Kato keskustelemalla ne asiat selviää. Toki ajoitus on aina kaikki kaikessa.

Miksi pitää olla barbi. Mennä mallin mukaan ? Mikä on normaalia ? Kuka määrittää normit ?

People say I'm crazy doing what I'm doing,
Well they give me all kinds of warnings to save me from ruin,
When I say that I'm o.k. they look at me kind of strange,
Surely your not happy now you no longer play the game.

ja totta kai kun olen nuori, niin saan olla nuori ja naiivi. Tarvitseeko siitäkin sitten tulla itkemään? "Joo joo no noi on noita nuoruuden höpinöitä" mitä sen sijaan pitäisi tehdä ? Alistua tekemään niinkuin kaikki muutkin ? Ei unelmia, ei tavoitteita, ei mitään ? En halua tavalliseksi tylsäksi aikuiseksi.

 Tahdon olla se joka saa ihmiset hymyilemään.